KNEE & SPORTS MEDICINE
Return to Sport
Paluu urheiluun ei ole yksi testi – eikä pelkkä päivämäärä kalenterissa.
Eturistisideleikkauksen ja muiden polvivammojen jälkeen tavoitteena ei ole ainoastaan polven stabiliteetin palauttaminen. Urheilijan on saavutettava riittävä lihasvoima, liikehallinta, luottamus ja lajikohtainen suorituskyky samalla, kun leikattu polvi ja siirre jatkavat biologista paranemistaan.
Return to Sport -ajatteluni yhdistää objektiivisen testauksen yksilölliseen arvioon urheilijasta, polvesta, lajista ja uusintavamman riskistä.
Professional sports or clinical image placeholder
Objektiivinen testaus on lähtökohta
Ennen paluuta suunnanmuutoksia ja kiertoliikkeitä sisältävään tai muuten korkean riskin urheiluun urheilijan tulisi täyttää selkeät ja mitattavat Return to Sport -kriteerit. Testaus ei kuitenkaan anna yksinkertaista hyväksytty–hylätty-vastausta. Sen tarkoituksena on tuottaa objektiivista tietoa palautumisesta ja tunnistaa puutteita, jotka voivat muuten jäädä huomaamatta.
Hyppy- ja toiminnalliset testit ovat osa Return to Sport -arviota.
Etu- ja takareiden voimaa arvioidaan objektiivisesti. Useimmilla urheilijoilla tavoitellaan vähintään noin 90–95 prosentin puolieroa, mutta yhtä tärkeää on arvioida, onko absoluuttinen voimataso riittävä kyseisen lajin vaatimuksiin.
Hyppytestit, tasapaino, ketteryys ja suunnanmuutostestit auttavat arvioimaan, muuttuuko saavutettu lihasvoima käytännön suorituskyvyksi.
Arvioinnissa kiinnitetään huomiota muun muassa alastulon hallintaan, polven asentoon sekä vartalon ja lantion kontrolliin.
Luottamus polveen ja psykologinen valmius ovat tärkeä osa paluuta urheiluun. Uusintavamman pelko ja epävarmuus voivat vaikuttaa sekä suoritukseen että kuntoutumiseen.
Urheilijan tulee lopuksi osoittaa, että hän pystyy sietämään asteittain lisääntyvän lajikohtaisen kuormituksen.
Testaus on vain osa päätöksentekoa
Return to Sport on myös riskinhallintaa. Kaksi urheilijaa voi saavuttaa hyvin samanlaiset testitulokset, mutta heidän riskinsä palata urheiluun voi silti olla hyvin erilainen. Lopullisessa päätöksessä huomioin objektiivisen testauksen lisäksi kolme kokonaisuutta: yksilölliset ja anatomiset riskitekijät, lajin vaatimukset sekä biologisen paranemisen.
Yksilöllinen ja anatominen riski
Uusintavamman riski määräytyy harvoin yhden yksittäisen tekijän perusteella. Useat riskitekijät voivat kasautua. Arvioinnissa huomioidaan tarvittaessa muun muassa polven kiertolöysyys, nivelkierukkavammat, muut nivelsidevammat, sääriluun takakallistuma, nivelten yliliikkuvuus sekä mahdolliset lihasvoiman ja liikehallinnan puutteet.
Lajikohtainen riski
Paluu urheiluun pitää suhteuttaa siihen, mihin lajiin urheilija on palaamassa. Suuri nopeus, suunnanmuutokset, kiertoliikkeet, kontaktit ja suuri kitka lisäävät ACL-vamman riskiä. Jalkapallo, käsipallo, koripallo, salibandy ja alppihiihto asettavat polvelle hyvin erilaisia vaatimuksia kuin esimerkiksi juoksu tai pyöräily.
Aika merkitsee – mutta aika yksin ei riitä.
Toiminnallinen palautuminen ja biologinen paraneminen eivät ole sama asia. Urheilija voi tuntea olonsa vahvaksi ja suoriutua testeistä hyvin, vaikka ACL-siirteen biologinen kypsyminen on edelleen kesken. Siirteen paraneminen ja ligamentisaatio jatkuvat useiden kuukausien ajan leikkauksen jälkeen.
Korkean riskin urheilija tarvitsee yksilöllisen strategian
Jos uusintavamman riski on erityisen suuri, tavoitteena ei ole vain tunnistaa riskiä, vaan mahdollisuuksien mukaan myös pienentää sitä.
Liitännäisvammat ja merkittävät anatomiset riskitekijät huomioidaan jo leikkaussuunnittelussa. Valikoiduilla korkean riskin potilailla voidaan harkita esimerkiksi lateraalista ekstra-artikulaarista tenodeesia.
Lihasvoiman, liikehallinnan ja lajikohtaisen suorituskyvyn puutteet pyritään korjaamaan eikä kuntoutuksessa tyydytä vain minimirajojen saavuttamiseen.
Korkean riskin urheilijalla täyteen suunnanmuutosurheiluun palaamisen viivästyttäminen voi olla tärkeä osa uusintavamman riskin pienentämistä.
Joissakin tilanteissa siirteen kypsymistä voidaan arvioida MRI-kuvauksella ja valikoiduilla potilailla voidaan käyttää väliaikaisesti toiminnallista polvitukea osana kokonaisarviota.
Paluu urheiluun on vaiheittainen prosessi, ei yksittäinen hetki.
Lajikohtainen harjoittelu ja kuormituksen asteittainen lisääminen ovat olennainen osa turvallista paluuta urheiluun.
Urheilijan lopullinen tavoite ei ole vain osallistua uudelleen, vaan kestää harjoittelun ja kilpailun vaatimukset riittävällä fyysisellä ja psykologisella valmiudella.
Mikä Return to Sportissa todella merkitsee?
Objektiivinen testaus on lähtökohta.
Lopullinen päätös edellyttää myös yksilöllisen riskin, lajin ja biologisen paranemisen arviointia.
Uusintavamman riski on monitekijäinen ja kumulatiivinen.
Yksittäinen testi tai riskitekijä ei ratkaise valmiutta palata urheiluun.
Riskiin voidaan myös vaikuttaa.
Leikkaussuunnittelu, kuntoutus, oikea ajoitus ja valikoidut lisäkeinot voivat pienentää kokonaisriskiä.
Return to Sport on aina yksilöllinen päätös.
Se ei ole vain testitulos eikä päivämäärä kalenterissa.